26.5.2015

ROAD TRIP - Ilmapallo-ostoksilla Riva del Gardalla


Aamu Riva del Gardalla valkeni aikaisin, toisia meistä ois köllötyttänyt pidempäänkin... Aamiaisen jälkeen kerättiin taas kamppeemme. Olimme edellisenä iltana tehneet suunnitelman, että kiertelisimme Rivan kaduilla tutustuen paikkoihin päivän valossa ennen kuin Alppien lumihuiput taas kutsuisivat meitä. Pohjois-Italiassa oli kevät herkeimmillään, kirsikan kukkien huumaava tuoksu leijui joka puolella vetäen meikämimmiä puoleensa.



 
Rivassa on mielestäni upeaa kontrastia, mikä tuli edellisessäkin postauksessani ilmi; pimeässä et edes tiedä, millaiset miljoona vuosia vanhat kiviset vuoret ympäröivät järveä. Päivän valossa kaupunki näyttäytyy romanttisena ja rakennukset palmut pihallansa ovat kuin mistäkin entisaikojen rannikon resort-palatseista - paitsi että nyt ei olla meren rannalla, vaan 70 metriä sen pinnan yläpuolella Dolomiittien suojassa. Katseen lipuessa vuoren huipulta toiselle saattaa unohtaa olevansa kaupungissa, jos sulkee korvansa viereisen caffeterian terassin villisti höpöttövältä paikalliselta rouvajoukkiolta, jotka ovat tulleet yhdessä nauttimaan lasit kuohuvaa.

 


Vinkki! Kaupungin keskustassa järven äärellä sijaitsee Piazza 3 Novembre, joka toimittaa Rivan pääaukion virkaa. Sen laidalla töröttää Torre Apponale, kaupungin kellotorni, jonka huipulle pääsee maksamalla mukavalla kassarouvalle erittäin huokean 2€ sisäänpääsymaksun ja kiipeämällä noin 100 porrasta. Tornista aukeaa huikaisevan hienot näkymät kaupungin ylle ja järvelle etelään. Tämä on todellinen budjettimatkailijan helmi!



Jotain muutakin kuin upeita otoksia kameraan tarttui matkaamme Rivan aurinkoisilta kaduilta. Tällä kertaa meikämimmin ja Jopin eurot säilyivät lompakossa, mutta eräs reissuseurueemme jäsen koki jonkin sorttisen kulttuurielämyksen tai sisustuksellisen herätyksen kohdatessaan nämä Muranon lasista valmistetut ilmapallot erään putiikin katossa. En vielä tänä päivänäkään osaa selittää, mitä ostotilanteessa tarkaalleen tapahtui, mutta sanottakoon että kyseinen persoona ja Muranon lasi eivät ole ensimmäinen yhdistelmä, joka tulee mieleen. Mutta toisaalta taiteessa ja muotoilussa se onkin jutun hienous. Pallot pakattiin hyvin paperiin ja pahvilaatikoihin ja lähtivät mukaamme taittamaan matkaa Itävallan kautta Suomeen.



Lounastimme vielä Piazzale 3 Novembren nurkilla. Riva ylitti omat odotukseni ja hurmasi monimuotoisuudellaan ja silti kompaktilla koollaan. Tänne on päästävä uudelleen! Silloin ainakin haluan järvelle risteilemään kaupungista kaupunkiin, kiivetä kaupungin ylle kohoavalle vuorelle ja tsekata Santa Barbara Church. Old Ponale Road Path jäi myös kaivelemaan mieltä. Päivän yllärikortti oli kuitenkin pieni mutka matkassa ennen kuin Kian nokka suuntasi kohti Itävallan Tuxertalin laaksoa. Onko kukaan käynyt Parco Grotta Cascata Varonella?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

The stage is yours!