Saavuimme myöhään maanantai-iltana Italian Riva del Gardalle, Gardajärven pohjoisimpaan kaupunkiin. Olimme kokeneet epäonnea yrittäessämme nähdä Sirmionen kaupungin, päättyvät pääsiäispyhät paluuruuhkineen koituivat kohtaloksemme. Gardajärven eteläpäässä sijaitseva Sirmione oli kirjaimellisesti tukossa. Noin 5 kilometrin päässä Sirmonen keskustasta luovutimme istuttuamme 40 minuuttia lähes paikallaan. Nousimme autosta ulos ja lähdimme jalan liikkeelle. Pienen matkan päässä olevasta turisti-infosta kerrottiin, että koko kaupungissa ei ole yhtään vapaata parkkipaikkaa, joten autovirta ohjattiin kaupungin keskustan porteilla kääntymään pois. Totesimme, että on parasta jättää Sirmione toiseen kertaan, meillä oli vielä matkaa ajettavana Rivaan noin 90km. Tästä matkasta ensimmäiset 60km oli silkkaa autojonoa Sirmionesta lähtevälle moottoritielle. Siis etelään päin kulkeville. Pohdittiin, että kuinkahan raakaa olisi ollut kertoa jonon päässä autossaan istuville, lopen kyllästyneen oloisille ihmisraukoille, että helpotusta ruuhkaan ei ole luvassa piiiiiitkään aikaan. Tai ehkä italialaiset ovat tottuneet tälläiseeen?
Saavuttuamme Rivaan kävimme tyylillemme uskolliseen tapaan heittämässä kamppeet nopeasti hieman kaupungin ulkopuolella sijainneeseen hotelliimme ja palasimme takaisin keskustaan. Pimeä oli laskeutunut jo Dolomiittien syleilyssä olevan kaupungin ylle ja saattoi vain kuvitella, minkälaisten lumihuippujen keskellä sitä saattoikaan seisoskella. En osannut päättää, julkaisenko nämä kuvat värillisinä vai mustavalkoisina, mutta nyt on molemmat esillä. Hope you enjoy!
Ilta oli lämmin, vaikka takki tulikin tarpeeseen. Ihastuin omalla pienellä saarellaan sijainneeseen Civico nello Rocca -museoon jo itse miljöön, mutta myös sen erityisen kiinnostavan valokuvanäyttelyn vuoksi, jota en kuitenkaan päässyt näkemään. Vinkki! Museossa on lokakuun loppuun saakka The Time and the Instant - Photographic Landscapes of the Lake Garda 1870-2000 -näyttely, joka tällä hetkellä kutkuttelee kyllä meikäläisen mieltä kovasti. Ehkäpä palaamme tänne kesällä?
Söimme illallista pienessä kulmaravintolassa ja seurasimme salaa erittäin tuskallisen oloisia treffejä naapuripöydässä. Ravintoloitsija oli mukava ja kävi tasaisin väliajoin silittämässä Mörköä ja juttelemassa sille mukavia. Ehkä Mörkö onkin salaa kielitaituri ja puhuu suomen lisäksi ruotsia, saksaa, englantia ja italiaa? Who knows... Tähän astisista reissukohteista Italia on ollut ehdottomasti koiraystävällisin maa eikä Rivan kaupungin väki ainakaan tätä mielikuvaa ole pahentanut. Yöllä hotellin sängyssä ennen unen tuloa pohdin, kuinka huikaisevat maisemat meitä odottaakaan päivän valossa. Se selviää seuraavassa postauksessa!
P.S Jos mieli ei malta ja on nähtävä Riva ja Gardajärvi päivänvalossa, kurkkaa blogien Tämä Matka, Mama Caffè, Reppumatka Italiaan ja Matka mielessä postaukset tästä Italian makeanveden helmestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
The stage is yours!